Lomaneule numero 2

Armeijanvihreä pusero on valmistunut. Aiemmin kerroinkin, että inspiraation lähteenä tähän oli Filati-lehdestä löytynyt toppi, josta päätin tehdä hihallisen version. Suunnittelin neulovani täyspitkät hihat, mutta lyhyemmät hihat sopivat sittenkin ohueen ja kevyeen puseroon paremmin.

Värin lisäksi mallissa viehätti auki puretuista silmukoista muodostunut reikäkuvio. Resorit on neulottu kaksinkertaisella langalla. Lanka olikin superriittoisaa, sillä koko puseroon kului vain nelisen kerää eli noin 200 grammaa!

Käyttämäni lanka ei yllätys, yllätys, ole samaa kuin ohjeessa, joten silmukkamäärät eivät tietenkään täsmänneet sellaisenaan. Pienensin myös hihanaukkoja. Summassa neulotut raglankavennukset onnistuivat ihmeen hyvin.

Väljyyttä olisi voinut olla tässä puserossa vielä vähän enemmän, mutta hyvä näinkin.

Malli: muunnelma mallista nro 25, Filati Pocket 2/2012
Lanka: Fine Wool, Schachenmayr (100% villaa)
Puikot: 3,5 ja 4,5 (puikkosuositus langalle 2-2,5)



Huh, kuvaussessio julkisella paikalla on ohi. Hämmentävää olla kuvattavana, kun vieraat ihmiset katsovat. En silti ole vihainen tuossa kuvassa, vaan kirkkaan ilman häikäisemä! ;)

Ja vielä sitruunanraikas tervehdys keittiöstä:

Hyytelökakkuja on tullut viime aikoina väsättyä jos jonkin verran. Nyt oli testivuorossa Domino-keksipohjainen mangojuustokakku, joka osoittautui erittäin hyväksi ja raikkaaksi. Liivatetta voisi ehkä olla yksi lehti enemmän, jotta kakkupalat säilyttäisivät paremmin muotonsa. Dominomaisen mango-juustokakun ohje aukeaa tästä.

I love armeijanvihreä!

Puikoilla on nyt Tallinnasta ostamaani ohutta villaa. Kuva ei tee täyttä oikeutta tälle ihanalle armeijanvihreälle sävylle, johon en ilmeisesti koskaan kyllästy. (Mieskin jo ihmettelee tätä mieltymystäni...)

Löysin kivan mallin Filati Pocket -lehdestä (2/2012, malli 25), mutta kyseessä on toppi, jolle minulla ei luultavasti ole paljonkaan käyttöä. Ajattelin tehdä mallin pitkähihaisena, jos vain saan raglanhihat onnistumaan. Laskutoimituksia on suoritettava, koska lankani on jälleen kerran eri kuin mallissa.

Puserosta on tarkoitus tulla väljähkö. Palmikoiden välissä olevat kiertäen tehdyt silmukkarivit puretaan lopuksi auki, jolloin toivon mukaan syntyy reikiä koristukseksi.

Jüri valmistui nopeasti

Voiko kesällä neuloa talvineuleita? Tässä on nyt yksi todiste, että kyllä voi, viileinä päivinä oikein hyvinkin. Mutta neuleen edistyessä ja ilmojen lämmetessä rupesi kieltämättä olemaan aika lämmin tämä villakasa sylissä.

Neuloin nyt ensimmäistä kertaa ylhäältä alaspäin yhtenä palana. Jotenkin tuntui, että valmista ei tule millään, kun aina vain sama kappale pyörii käsissä. Ehkä tästä johtuen neuloin tosi vimmaisesti eteenpäin, ja neule valmistui 8,5 päivässä! Täytyy hidastaa vähän tahtia seuraavan neuleen kohdalla, että jää kesälomasta muitakin muistoja.

Jüri on siis Annan malli, jossa ihastuin kauniiseen lankojen yhdistelmään ja pehmoiseen kaulukseen. Käsialani on näköjään aika paljonkin tiukempaa kuin ohjeessa, joten silmukkamääriä täytyi soveltaa. Vaikein kohta oli hartioista kainaloon. En osannut tehdä mittasuhteita aivan oikein, sillä olin vähän epävarma tämän uuden neulomistyylin käyttäytymisestä. Sekä olkapäälevennykset että suora osuus olalta kainaloon olisivat saaneet olla hieman lyhyemmät, mutta muuten olen puseroon oikein tyytyväinen. Tein omasta Jüristäni hieman pitemmän kuin Anna, ja neuloin kauluksen niin että oikea puoli näkyy ulospäin. Tämä on sellainen mutkaton neule, jota varmasti tulee pidettyä.

Malli: alpakka-mohairpusero Jüri by Anna, Käsityö, talvi 2011
Langat: Exclusive alpaca (Hjertegarn) ja Kid Silk (Austermann)
Puikot: 4 ja 5

Neule on siis musta, pahoittelen ylivalottuneita kuvia. En viitsi yrittääkään säätää värejä, kun en heti osaa. Ehkä joskus jaksan opetella. ;)

Välipaloja

Kun neulojan takapuoli puutuu, ranteet kangistuvat ja hartioita jomottaa, on aika siirtyä hetkeksi muiden käsitöiden pariin.


Tässä kuvassa tytär mannekiinina.

Tuli tällainen kepeä kesämekko. Tarkkojen ohjeiden avulla tällainen kömpelömpikin ompelija sai aikaan suht kelvollisen lopputuloksen.

Ohje: Suuri Käsityö 2/2012 (malli 9)

Kangas: Eurokangas, trikoo (viskoosi 95%, elastaani 5%)

Helteitä odotellessa kokeilin vihdoin Heidin vinkkaamaa Kinder-piirakkaa, jonka ohjeen otin Feetun blogista. Suklaata, voikreemiä ja kakkua - kylläpäs onkin hyvää ja lihottavaa! Onneksi mekko antaa myöten, että voi napsia näitä herkkupaloja. ;)

Uusia ulottuvuuksia

Olen oppinut monta uutta asiaa viime aikoina. Mia avasi minulle yhtenä iltapäivänä Ravelryn mahdollisuuksia. Olin luvannut monta kertaa tutustua sivustoon omin päin, mutta aina se vain jäi muiden kiireiden jalkoihin. Kurssi oli oikein hyödyllinen ja mukava, kiitos siitä Mia!

Olen myös vihdoin kokeillut top-down -neulomista. Ensimmäinen työni on tämä Annan suunnittelema Jüri. Ihastuin Annan mallissa pehmeään kaulukseen ja kahden langan yhdistelmään (jotka siis tästä vielä puuttuvat). Vartalo-osa neulotaan alpakasta ja kaulus ja hihansuut mohairista. Langat löytyivät melkein omasta varastosta, ostin vain muutaman kerän lisää alpakkaa. Päästäkseni alkuun tarvitsin kuitenkin apua. Kiitos Mialle ja Annalle todella ystävällisestä palvelusta! :)


Ja keittiöstä:

Olen tehnyt tuttavuutta mantelimassan kanssa. Käytin raparperimantelimuropiirakkaan viimevuotista satoa pakastimesta, sillä uudet varret ovat vielä todella pieniä. Pohja tehtiin mantelimassasta, munista ja inkivääristä, päälle raparperit ja murutaikina. Tämä ohje oli Kotivinkissä 8/2012. Ei ollut niin hyvää, että tekisin toiste.

Ja tässä vielä 12-vuotiaan taidonnäyte. Valkosuklaamuffinit marsipaaniötököillä koristeltuna. Aika söpöjä, vai mitä?

Sisulla loppuun

Malli: Neulottu viittahuivi (Suuri Käsityö 5-6/2010)

Lanka: Bommix Bamboo (70 % bambu, 30 % puuvilla)

Puikot: 4

Viittahuivi on varmaan tylsin neuletyöni ikinä. Neulominen alkoi tökkiä jo parinkymmenen sentin jälkeen, mutta vein kuitenkin projektin loppuun. Työ on pyörinyt nurkissa hiihtolomasta kesälomaan, ja niinhän siinä kävi, että ehdin jo kyllästyä lankaan ja väriin. 

En tiedä, tuleeko vaatetta pidettyä, vaikka eihän tuo nyt ihan pöhköltä näytä sopivasta kulmasta katsottuna. Ratkaistavana olisi ongelma, miten vaatetta olisi kätevintä käyttää. En oikein tunne omakseni roikkuvia ja lepattavia helmoja, vaan tekisi mieli kiinnittää viitta hartioista, jolloin lopputulos näyttää kyllä aika laatikkomaiselta. Luulen, että päädyn kuitenkin tähän kiinnittämiseen. Mutta miten? Isolla hakaneulalla? Soljella? Ompelemalla? Kaikki ideat ja ehdotukset ovat erittäin tervetulleita!

 

Kaiken lisäksi työssä on muutamia virheitä, ei onneksi kuitenkaan kovin selkeästi havaittavia. Myös kauluksen ja helman palmikkoneuleet kellottavat. En käsitä, miksi välillä innostun tekemään tällaisia epäkäytännöllisiä vaatekappaleita. Kuitenkin pidän mieluiten perusneuletakkeja ja -puseroita, joita ei tarvitse asetella ja jotka pysyvät kunnolla päällä. Toivottavasti joku muistuttaa minua tästä, jos alan taas suunnitella jotain epämääräistä! ;)

Tässä koko kummallisuus levitettynä.

Ja lopuksi kuulumisia leipomo-osastolta.

Kevään aikana on tullut leikeltyä talteen hirveä määrä kokeilemista odottavia leivontaohjeita. Monissa niistä tarvitaan jotain erikoisainetta, mutta koska tämä herkkupötkö onnistui ilman kauppareissua, se pääsi makutestiin ensimmäisenä.

Mokkapalatortun ohje on Yhteishyvän 6/12 ruokaliitteessä. Kääretortun täytteeksi on laitettu mokkapalakuorrutteella maustettua tuorejuustoa. Aivan kertakaikkisen suussasulavaa! Pieni varoituksen sana lienee kuitenkin paikallaan: Torttua ei kannata ahnehtia liikaa kerralla, ellei halua öklöä oloa.