Niin monta palaa on tilkkupeitossa. Ompelukone surisi vielä jouluaattona, mutta sainpas kuitenkin kääräistyä peiton pojalle pukinpussiin!
Lähes puolet paloista on leikelty miehen vanhoista paidoista, jotka olivat rispaantuneet kauluksesta ja hihansuista. Tummemmat palat ovat ostokamaa. Sini-valkoraidallinen kangas (alla olevassa kuvassa keskellä) oli suorastaan pökerryttävää. Ohuet raidat vain vilisivät silmissä leikatessa. Kameran silmäkään ei näytä pitävän kuosista.
Tämä oli ensimmäinen tilkkutyöni ikinä, ja on pakko myöntää, että olen ihan tyytyväinen aikaansaannokseeni. Ehkä muutama erisävyinen läiskä olisi tuonut peittoon vielä lisäpotkua.
Possut ovat tainneet vilahtaa jossain kuvassa aiemminkin, mutta esitellään nyt nekin tässä. Muutama vuosi sitten näin kaupassa tällaisia söpöläisiä, mutta hinta oli päätä huimaava. Ostin lakanakangasta ja ompelin itse samannäköiset veitikat molemmille lapsille. Sinisempi on nimeltään Löpö, toisella ei liene nimeä.
Hyvää vuoden viimeistä viikonloppua! :)
