Tilkkujen leikkaamista varten sain lainaksi pyöröleikkurin ja mitta-alustan, joita ilman tuskin olisin suoriutunut hommasta. Silti leikkaaminen vei yllättävän paljon aikaa. Yritin tehdä mahdollisimman tarkkaa työtä, vaikka tavallisesti leikkelen kankaita vähän miten sattuu ilman kaavoja jne. ;) Tarkkuus kannatti, sillä neliöiden yhdistäminen kulma kulmaa vasten on sujunut vaivattomasti.
Ommeltuani noin kolmasosan paloista täytyy todeta, että pidän hommasta. Mekaaninen työ on helppoa ja rentouttavaa. Tulipa käytettyä ompelukonekin huollossa, kun langankiristin hajosi, ja nyt kone suorastaan kehrää - vailla kolinaa ym. sivuääniä.
Tuli nyt esiteltyä keskeneräinen työ, vaikka tulitikkuaskissa seisoo tällainen elämänviisaus. ;)
En ole pitänyt tilkkupeiton kanssa suurta kiirettä. Tehtailu saa nytkin odottaa, sillä aion tästä mennä ompelemaan verhoja olohuoneeseen. Mainittakoon, että olemme asuneet verhottomassa talossa puolitoista vuotta. Tuttava sanoikin, että mitäpä sitä verhoilla, jos ei ole mitään salattavaa. Mutta on meillä sentään kaihtimet, joiden taakse piiloutua. :)
Uudessa Kotivinkissä oli toinen toistaan houkuttelevampia reseptejä. Testasin ensin piirakan, jonka pohja on tuhtia suklaakakkutaikinaa, sen päällä suklaa-kerma-siirappikuorrute ja pinnalla vielä karkkeja rocky road -tyyliin. Meillä on tänään siivottu, ja lehti on näköjään tullut laitettua erittäin hyvään talteen, joten kakun nimi jää nyt kertomatta.
Hienolta näyttävät sekä tilkkutyö että leivonnaiset!
VastaaPoistaTilkkutöitä minäkin joskus haaveilin tekeväni. Ostin kirjojakin -lainaan toki, jos kiinnostaa. Keräsin kohtalaisen kangasvarastonkin, mutta kaikkeen ei aika valitettavasti riitä. On pakko rajata.
Kiitos! Olisipa vain enemmän aikaa ommella. Eilen sain verhot valmiiksi. :)
VastaaPoistaEn varmaan heti perään tee uutta tilkkutyötä. Yöpuku on tilattu pukinpussiin, joten sen yritän saada aikaiseksi vielä ennen joulua.