Raitapaita

Viime aikoina on pitänyt kovasti kiirettä, mutta tällainen pusero on sentään valmistunut. Mallina on jälleen tytär. Suunnittelin tekeväni pyjaman (niin, jälleen yöasuja...), mutta pidänkin puserosta niin paljon, että ties vaikka kelpuuttaisin sen ihan päiväkäyttöön. Mutta toki vain kotona. Väri ja raidoitus olisivat minulle aivan liian villejä töissä pidettäviksi. ;) Kangas on ihanan pehmeää ja sileää, joten tällä puserolla voisin hyvin rentoutua sohvannurkassa. Katsotaan, tuleeko tummansinisestä trikoosta myöhemmin puserolle yöhousut kaveriksi vaiko ei.

Tässä työssä sentään käytin kaavoja - samoja itse viriteltyjä kuin kesäpyjamassa. Kaulusta vähän pienensin ja hihat tein pitkiksi.

Malli on tosi kiva, ja ompelukin onnistui ihan hyvin. Erityisen tyytyväinen olen hihansuihin ja kaulukseen, joihin leikkasin resorista kaistaleet. Olen aina aiemmin käyttänyt valmiita nauhoja.

Saapa nähdä, kuinka kauan vielä menee ennen kuin voin taas esitellä neuleita. Käsi on jo vähän parempi, mutta kunnossa se ei ole missään tapauksessa. Olen silloin tällöin neulonut sukkaa muutama kerros kerrallaan, ja käsi äityy siitä aina uudelleen huonommaksi. En vain enää malta olla tarttumatta puikkoihin välillä edes hetkeksi, vaikka vaiva ei sillä tavoin parane. Olen neulonut nuo muutamat kerrokset salaa ollessani yksin kotona, sillä tuntuu kuin olisin pahanteossa aina kun otan puikot esille. Se hyöty tästä käsiongelmasta sentään on ollut, että mies on oppinut silittämään aika näppärästi! ;)

Torstaina vietetty kansallinen korvapuustipäivä tuli meille vasta tänään. Pitkästä aikaa kunnon rehtiä pullaa!